Aikalisä

24.10.2018

Minulla on todettu muutama vuosi sitten kaksisuuntainenmielialahäiriö, jota olen hoitanut vaihtelevasti. Eilen minulla oli aika psykiatriselle poliklinikalle ja sain sieltä reilun kuukauden sairaslomaa, uuden lääkkeen, lisää aikoja ja osallistun ahdistuksensietotaitojen ryhmään. Olen itse laimilyönnyt hoitoani ja sen vuoksi vointi välillä mennyt todella huonoksi. Olen kiitollinen, että saan nyt ajan kanssa hoitaa itseni kuntoon. Työnteko on minulle tärkeää, mutta puolikuntoisena liikaa. Aluksi kun sain diagnoosini, en uskonut siihen kunnes jätin lääkkeitä syömättä ja huomasin vointini vaihtelevan todella superista pohjalukemiin. Haen tasapainoista elämää ja uskon sen löytyvän juuri oikean avun avulla.

Sairauteni ei kosketa pelkästään minua, vaan myös mieheni on saanut osansa tempauksistani. Onneksi minulla on ymmärtävä ja läheinen tukiverkosto, joka auttaa tarpeen mukaan. Mieheni tukee minua päivittäin ja ystäville voin puhua avoimesti. En enää pelkää leimautumista, mikä aluksi diagnoosin saatuani tuntui pahalta. Oikealla lääkityksellä ja tukiverkostolla voin elää normaalia elämää sairaudestani huolimatta.

Aikalisä tähän paikkaan oli hyväksi, sillä voimavarani ovat aivan nollassa ja elämä tuntuu tyhjältä. Kirjoittaminen auttaa hieman purkamaan ajatuksia ja Matti koiran kanssa on käytävä säännöllisesti ulkona. Välillä pieni paussi arjesta tekee hyvää kenelle vaan, on hyvä pysähtyä ja miettiä onko menossa oikeaan suuntaan. Tauossa ei ole kyse luovuttamisesta, vaan voimien keräämisestä ja itsensä kuntoon laittamisesta. Tavoitteeni on palata työ elämään mahdollisimman pian ja nauttia taas elämästä. Tautini kuvaa kuvaa hyvin vuoristorata, mielialojen mielipuolista vaihtelua ylhäältä alas. Tasapainon löytämiseksi on tehtävä töitä ja ymmärrettävä ettei tasainen arki ole yhtä juhlaa vaan elämää. Siinä se vaikeus juuri piileekin.